Kuluneen vuoden aikana olen huomannut, että popmusiikissa kuplii outo asia: taiteilijat puhuvat viinin juomisesta, joista he eivät tiedä mitään. Se tapahtuu Frank Oceanin Super Rich Kids -lehdessä ('liian monta pulloa tätä viiniä, jota emme voi lausua') ja André 3000: n vierajakeessa Rick Rossin kappaleesta '' 16 (syömme, kunnes vatsa kipeytyy, ja menemme sitten nappaamaan) hienointa viiniä ja juo sitä kuin tiedämme mistä rypäleen ja alueen se on tullut. ')
Ehkä kaksi ei ole aivan virallinen ilmiö, mutta se tekee oudon huipun popmusiikin muuten voimakkaasta viininimen pudotuksen muodosta (katso: Cristal, Santa Margherita, Ace of Spades). Kappaleissa on liian monta roolipelikerrosta, jotta tiedettäisiin, miten Ocean tai André 3000 suhtautuvat henkilökohtaisesti viiniin, mutta Ocean - tai Oceanin hahmo - sai yhden asian oikein: Viinien nimet voivat olla ällistyttävän hankalia lausua.
mitä on vähemmän kaloreita olutta tai viiniä
Todisteet viittaavat siihen, että viinitilat tekisivät hyvin, ellei se olisi helpompaa: Brockin yliopiston äskettäin tekemässä tutkimuksessa todettiin, että ihmiset maksavat todennäköisemmin korkeampaa hintaa viineistä, joilla on vaikeampaa lausua.
Vaikka ilmeisesti nautimme siitä etuoikeudesta, että emme pysty lausumaan tuotemerkkiä, minun on sanottava, että kuluttajan kannalta tuntemattoman viinin nimen lausuminen ääneen voi olla nöyrä kokemus. (Kollegani Tim Fish kirjoitti erinomaisen teoksen tästä viime vuonna .) Ongelmana on se, että se, mikä on 'oikein' sanoa maassa, josta viini on peräisin, ei välttämättä ole 'oikea' amerikanistettu versio.
Tämä ongelma ei ole erityinen viinille. Kasvoin Havaijilla, missä on suuri japanilainen vaikutus, joten jotain karaokea lausutaan japanilaisella tavalla, 'kah-rah-oh-kay', 'r' -äänellä, joka laskeutuu 'l': n ja 'r': n väliin. , mitä ääntäminenoppaat kutsuvat 'retroflex-läpäksi'. Kun muutin mantereelle, huomasin, että amerikkalaiset sanovat 'care-ee-oh-kee', jonka pidin alun perin jonkin verran hauskana ajan myötä, olen vain kulunut, ja nyt, ainakin kun olen Manner, lausun sen myöskin.
Viininimillä, joilla on erilaiset amerikkalaiset ja alkuperäiset ääntämiset, näen argumentin kummallekin puolelle, enkä yleensä ole tuomitseva. Viiniin liittyvä sääntöni nro 1 on 'älä tee ihmisistä pahaa'. Elämä on liian lyhyt.
Mutta kun sinun on tehtävä valinta, olen todella utelias: Millä tavoin sanot viinejä? Amerikkalainen tapa vai ulkomaalainen tapa? Jätä ajatuksesi kommentteihin. Konteksti on tietysti tekijä, mutta yleensä olen amerikkalaisten ääntämisten mukainen. Olen sisällyttänyt joitain esimerkkejä alla ja heittänyt myös joitain amerikkalaisia viinitiloja, joiden nimissä on vieraita sanoja. (Nämä eivät ole sanakirja-sääntelyn ääntämisiä, mutta ne suoritetaan parhaalla mahdollisella tavalla foneettisesti.)
Ranskalaiset viinit, jotka joskus lausutaan amerikkalaisella tavalla
Bollinger [ranska: Bohl-ahn-ZHAY, amerikanistettu: BOHL-in-zhur]
Taittinger [ranska: Tay-tahn-ZHAY, amerikanistettu: TAH-tin-zhur]
Romanée-Conti [ranska: Ro-mah-NAY Kohn-TEE, amerikkalaistettu: Ro-mah-KNEE CON-tee]
Amerikkalaiset viinitilat ulkomaisilla sanoilla, jotka lausutaan amerikkalaisella tavalla
A.P. Vin [Ay Pee VINN]
Chateau St. Jean [SHA-tow SAYNT GENE]
Chateau Ste. Michelle [SHA-tow SAYNT Mee-SHELL]
Vinkki: Hae viinivideoita osoitteesta winefolly.com tai YouTube, jos haluat ohjeita hankalien nimien ääntämiseen. Et ehkä löydä oikeaa ääntämistä, mutta jos kopioit jonkun, et ainakaan ole ainoa henkilö historiassa, joka sanoo sen väärin.